3.11.2009

Museoviraston tarkkailuviraston apulaishosulin epävirallinen tarkistuskäynti Kiasmassa

Hei!
Tai siis Tsih eikun siis... Tässä olen minä! Ja taustalla Eduskuntatalovirasto!

Taisinpa käydä Kiasmassa! Oli hauska paikka. Museot saattaa joskus olla vähän pitkästyttäviä monen haukoituksen mittaisia paikkoja, mutta tämä nykytaiteen museo ei laisinkaan.

Jos minä saisin päättää, koko rakennus olisi rakennettu.. eikun siis näyttelyt olisivat ammentaneet voimansa napeista! Mutta minulla on valitettavan vähän vaikutusvaltaa eritoten nykytaiteen saralla... Tai ylipäätänsä minkään, mutta Suomen Hosulitoimessa ne kuuntelevat minun sanaani, ja toki täällä blogissa myös!

Sisälle oli rakennettu mökki, johon oli kiinnitetty tuollaiset sirkustyyliset valot. Muistatteko Pelle Hermannin? Sirkusvalot muistuttavat kaukaisesti tuota lastenohjelmaa...
Sirkusvalomökin sisällä oli kangas, josta näkyi epäselvää puhetta ja tekstitys englanniksi. Murrepulinaa, hauskaa sellaista. Talon edustalla kulki hiljalleen hämärässä juna, jonka veturiin oli kiinnitetty kamera. Tuo kamera kuvasi edestään kaiken, ja kuva näkyi sirkusvalotalon sisällä katsojille.


Sillä välin, kun ihmiset kulkivat edestakaisin minä istahdin hetkeksi.




Eräästä kerroksesta löytyi seinällinen lappuja. "Päästä itsesi irti" jokaisen lapun kulmassa luki. Niihin sai kirjoittaa omia sanojaan paperille käytöstä tylsyneellä lyijkynällä.



"Mul on teos Kiasmassa" lukee puhekuplassa.
Tuo lappu oli ehdoton suosikkilappuni.
Yläkertaan oli pystytetty sali ja verhoja ja puunrunko ja tyynyjä. Ovella kehotettiin riisumaan kengät, ja sukkasillaan ihmiset hipsivät punaisia pyöreitä mattoja pitkin taidenäyttelyyn, jossa pyöri seinillä ja katossa kahden sorttista lyhytfilmiä. Makasin muiden mukana lattialla ja kuvittelin hetken olevani jossain muualla. Niin käy joskus, kun tuntuu hyvältä!






Vaikka pidinkin vierailusta, otti se silti voimille. Kotiin päästyäni kerroin toki heti Karvisille tapahtumista, mutta ne eivät olleet järin kiinnostuneita, kun museossa ei oltu tarjottu ruokaa kenellekään. Kummallista, ruoasta viis!
Taisin nukkua muutaman akateemisen vartin päiväunet, jonka seurauksena nyt illalla minua ei väsytä laisinkaan. Toisaalta mitä väliä, koska en käy koulua enkä harrasta työntekoa. Jos valvomisesta nauttii, pitää valvoa. Mutta entä jos ei nauti?Löytyykö siihen helppo niksi kovakantisesta muistikirjasta?








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saat soperruksen!