31.1.2010

Hosulien tapaaminen

Oli merkittävä päivä elämässäni, kun tapasin Naantalin Muumimaailmassa Hosulin. Mennessäni olin jo valmiiksi masentunut, koska tiesin, ettei minunkaltaistani sivuhenkilöä olisi kuitenkaan huomioitu maan suurimmassa Muumipaikassa. Toisin kuitenkin kävi...
Hemulin kiertoreitti
Tuu-Tikin merimajan läheisyyteen oli tuotu Muumipapan ja Fredriksonin rakentama laiva, Merenhuiske. Sisälle oli ripustettu maalaus muistuttamaan siitä, että me olimme Merenhuiskeen kyydissä!

Kuvassa vasemmalta oikealle: (en ole ihan varma kummin päin se normaalisti ilmaistaan: oikealta vasemmalle vai vasemmalta oikealle...)
Juksu (Nuuskamuikkusen isä),Mymmelin tytär, Muumi (Muumipappa, joka käytti nuoruudessaan luontevasti pelkkää nimensä etuliitettä), Fredrikson (jonka idea laivan rakentaminen alunperin oli) Hosuli (eli minä!!) sekä kaunis vaimoni Sosuli (jonka kanssa vaihdoimme naimisiinmennessämme nappeja)reunimmaisena.

Kuva on sikälimikäli valheellinen, että ensimmäisellä Merenhuiskeen reissulla olimme Fredrikson, minä, Juksu sekä Muumi.
Enkö näytäkin onnelliselta tässä kuvassa?
Siinä olen minä, Hosuli ja minun punainen purkkini! Purkki on materiaaliltaan peltiä, ja olen maalannut sen samalla punaisella maalilla, kuin Merenhuiskeenkin.

Minulle annettiin näet tehtäväksi maalata laiva, mutta se kävi, öh, no hieman hitaasti ja sudin maalia aika ajoin vääriin paikkoihin, niin minua autettiin maalaamisessa.

Väriä jäi yli, ja maalasin purkkini! Valitettavasti maalasin sen myös epähuomiossa sisäpuolelta ja arvannette minkä värinen olin yön siellä nukuttuani.

Purkin vieressä seisoo lemmittyni Sosuli. ( <3>
Nyt päästiin itse asiaan!!
Nimittäin siinä Hän nyt on, Muumimaailman aito Hosuli toimessaan! Eikö hän olekin valloittava, ihan kuin minäkin... (oh, punastuin aivan kun ehdin jo todeta ohimennen, että olen valloittava.)
Tässä, Hyvät ja Arvoisat Lukijani, näette Hosulin oman majansa edustalla. (Sangen) viehättävä maja, olisin voinut harkita sinne muuttamista, mikäli oloni ei olisi näin lokoisa siellä missä milloinkin asustelen.

Pikkumyy piti lapsille seuraa, koska Muumit rakastavat seuran pitämistä.



Kuvaan suuresta Hattivattiportista lopetan tämän merkinnän.
Heti tuli parempi mieli, kun sain jakaa nämä muistot kanssanne.

Terveisiä Naantalin sielunveljelleni toivottaa Suomen Hosulisäätiö.

1 kommentti:

  1. Ihanaa että olit huomioitu. Tämä seikkailukertomus on kiva :)

    VastaaPoista

Saat soperruksen!