25.3.2010

KAUSTINEN yhtä kuin Muumilaakso



Vaikka onkin vähän hassua kaivata, mutta pieni hassu pääni kaipaa Pohjanmaalle, sinne missä minun ensimmäinen kotini ja taskuni olivat!



Toisena elinvuotenani pieneläimenä asuin kolmen tytön kanssa Siltatien vanhan puutalon yläkerrassa. (Tarkka osoite:Siltatie 1).



Ikkunasta oli suora näkymä... ulos? Kevään viimeisinä päivinä saatoimme istua ikkunoilla ja puhallella saippuakuplia ilmaan. Vuokraemäntä ei pitänyt siitä, mutta tytöt tekivät sitä muutaman kerran salaa.

(Olen sitä mieltä, että salaisia asioitakin pitää niin ihmisten kun Hosulienkin tehdä.Se on vähän sama, kun liikkuisi epämukavuusalueella: kun tietyn rajan on ylittänyt, tulee tunne helpotuksesta.)



Kolmannen vuoden keittiönäkymä.
Pidin Siltatiestä enemmän, mutta minkäs teet kun tasku päätti muuttaa Katrin kanssa!




Lukion asuntolat sivusta katsottuna.


Keskustanäkymä Siltatieltä.


Talvinen taskukyyti punaisen takin taskussa.








Olin mukana, kun kerran eksyimme autikokartanolle.

Kaipaus on sitten kummallinen tunne. Se alkaa jostain ja päättyy johonkin, ikäänkuin hiipuu. Ensin se tuntuu kamalan pahalle ja hyvälle yhtä aikaa, mutta kun sitä hetken pohdiskelee, niin tunteen hiipumista tuskin huomaa.

Minulle lähtö Kaustiselta oli surullinen, mutta olin silti innokas näkemään, mihin purkkiin muuttaisin seuraavaksi pientavaroideni kera.

Mukavaa viikonloppua!
Toivottaa Hosulinne!

1 kommentti:

  1. Hei Hosuli! Et ole pitkään aikaan kertonut kuulumisiasi. Alkaa olla ikävä hosulointia!

    VastaaPoista

Saat soperruksen!