25.10.2010

muutamia kortteja

Viime viikkoina olen kierrellyt muutamissa askarteluliikkeissä, ja mukaan on tarttunut monenlaisia pohjia sekä nappipusseja.

Pyrin liimaamaan jokaiseen maailmalle lähtevään korttiin merkin itsestäni, jotta muut ymmärtäisivät, että pieneläimet ovat tärkeitä. Nappi merkitsee minulle monta asiaa, ajanvietettä, vapaamielisyyttä, kaikkia mahdollisuuksia. Jos maailmassa ei olisi rahaa, kaikki maksettaisiin napeilla. Niin se vain menee.

Piti kirjoittamani, että on erittäin valitettavaa, että uusi kamerani odottelee vielä saapumistaan jossain päin eurooppaa. Tarkkaan ottaen se ei ole minun ihan kokonaan, mutta tasku varmasti lainaa sitä mielellään.

Mustavalkoisessa kuvassa kaksi miestä on lähdössä vesille. Minne ja mistä, en ole täysin varma.

Ohessa olevissa korteissa ette näe napin nappia. Oikein laskettu. Koska olen kameran puutteessa, en pysty näyttämään teille täysin todenmukaista kuvaa askarteluistani. Skanneri ei pidä napeista (sitäpaitsi en koskaan malta odottaa liiman kuivumista, skannerin lasinen pinta on liian usein tahmassa.) Teidän täytyy vain uskoa: jokaisessa kortissa on paikka napille. Tai kahdelle.

Tämä kortti lähti kihlakortiksi eräälle Suomen Hosuliliiton arvovaltaiselle jäsenelle. Oli kunnia olla osallisena sen tekemiseen. Pyrin piirtämään paruskunnasta mahdollisimman todenmukaisen kuvan.





On maanantai ja arki taas täällä. Tänään maailma ei sada räntää vaakatasossa ja yritän pysytellä hyvällä mielellä kylmästä huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Tunnistettu hosulisäätiön jäsen ja muuan muu! Toivottavasti kamera saapuu kohta, en malta odottaa uusia luomuksia.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kortteja!!! Omintakeisia ja minä uskon, että napeille on omat paikkansa ;)

    VastaaPoista

Saat soperruksen!