26.12.2010

Olemisen riemuja

Radiot lakkasivat soittamasta joululauluja. Menikö se jo? Jos meni, on se harmi,mutta ehdin kokea monenlaisia olemisen riemuja jouluni aikana.


Matkustin matkalaukussa Keski-Suomeen vastaanottamaan tätä talven juhlaa. Myöhästyimme lentokoneesta Helsingin hitaasti kulkevan ja maailmantappiin asti (ainakin niin tuntuneen) myöhästyvän joukkoliikenteen takia. Virkailija ei voinut portilla tehdä enää mitään, kun olimme kerta niin kovin myöhässä.


Minä kuusen oksalla. Tästä on tullut jo perinne, mikäli olen oikein ymmärtänyt mitä perinteellä tarkoitetaan.

Töytäisimme Tikkurilaan, josta saimme yhden paikan ja eläinlipun. Pendolino oli vain tunnin myöhässä, ja olimme perillä pakkasen keskellä hyvin unisina reilusti yli puolen yön. Jouluksi kotiin, se on kai pääasia?


Kotona on paljon jouluvaloja, kirkkaita ja erivärisiä ja paljon hupsuja joulukoristeita. Tosin tämä pallo ei ole ollenkaan hupsu, se on yksi jokavuotisista suosikeistani.


Joulun tekee kaikki tuttu. Tämä kattila on erityisen kaunis, näitähän on tehty monella kuosilla uusiakin, mutta tätä vanhaa kuviota näkee enää vain harvoin. Kesällä tässä keitetään perunat, jouluksi laitetaan kuusenoksia ja olkikoristeita.





Aattoiltana kävin kirkossa. Penkit täyttyivät jo hyvissä ajoin, ja sisällä oli vähän kylmä mutta kuitenkin lämmintä. Kirkon jälkeen poikkesimme hautausmaalla,joka oli muuttunut yhtäkkiä kynttilämereksi. Vein muualle hauduattujen patsaan luokse rusettisomisteisen kynttilän. Siiräkin on tainnut tulla perinne. Olen varma, että hän tunnistaa kynttilänsä punaisesta rusetista!






Pidän joulua vielä hetken itselläni. Toivottavasti sinun joulunpyhäsi kulkivat leppoisasti. Ei ressiä?

1 kommentti:

Saat soperruksen!