15.2.2011

Muutama sana ystävyydestä


Jokavuotinen ystävänpäivä, tavallinen päivä keskellä helmikuuta, tuli tänäkin vuonna. Vietin osan siitä hengaillen omassa nimikkomukissani.Toisinaan unohdan koko päivän, ja jossain vaiheessa en pitänyt sitä missään arvossa. Inhotti kulkea maailmalla ja nähdä kaikenmoisia turhia tavaroita joka puolella.

Toisinaan taas muistan, kuinka tärkeitä kaikenlaiset ystävät ovat. Joskus, kun maailmat osuvat kohdilleen, tulee odottamattomia hetkiä, jolloin pieneläimenäkin uskallan nauraa.


Toisina päivinä taas kun harmittelen epämuodostuksellisuuttani (vaikka oikeasti pidän neulotusta pinnastani, mutta toisinaan pitää vähän surkutellakin), huomaankin että pidän heistä ja he minusta. Se tunne on toisinaan mieltäliikuttava.

Eilen en kajonnutkaan komeroon, vaikka se joskus kai olisi siivottava. Päätin pyhittää päivän hyvälle mielelle. Ja tämä komero ei taatusti tee kenellekään hyvää mieltä.
Jos ulosantini oli osittain epäselvä, tarkoituksenperäistä oli tuoda esille, että vaikka ystävänpäivää vähätelläänkin yleisesti, on jokaisesta mielestä kiinni kuinka sitä viettää ja miten siihen suhtautuu.

Muistan ystäviäni muinakin päivinä, kun helmikuun puolivälissä, mutta sillon uskallan sopertaa heille, että taidan tykätä teistä aika paljon.

2 kommenttia:

  1. Ystävänpäivää pitääkin juhlia!!!!!
    Hyvä,juuri näin!

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida ekaa kertaa, mutta sain naurut tosta komerosta! Ps. Luen sun hosuliblogia vaikket ehkä tiedä sitä!

    VastaaPoista

Saat soperruksen!