3.3.2012

Matkustaja

Olen ollut pitkään poissa virtuaalimaailmasta ja syy on myös TÄMÄ.

(Ei kahvi kermavaahdolla omalla kuvalla varustetusta mukista vaan tämä mitä luette, jos maltatte lukea vähän eteenpäin. Olen niin tuohduksissani vieläkin etten tiedä miten pystyn ilmaisemaan asiani tahdikkaasti!!!!)

Kun joulu oli ohi, huoltajani kiirehti jollain ihmeen vimmalla Liettuaan ja jätti minut istumaan sohvalle yksinäni. Joulun ajan olin viettänyt kuusessa (kyllä, kuusessa istuen), ja kun tuli loppiainen, talon väki korjasi kuusen pois ja siirsi minut ystävällisesti sohvalle.

Kiitos Heille, sillä takapuoleni oli täynnä kuivia kuusenneulasia, ja siinä vaiheessa ei paljon naurattanut taikka huvittanut ajatella mukavia. Kokeile vaikka itse.)
Kokonaista kolme viikkoa istuin yksin sohvalla ja pitkästyin kunnes Hosulitäti ymmärsi lähettää minut postipaketissa Joensuuhun. Ykkösluokassa!
Täti ymmärsi tuohtumukseni ja liimasi toiveestani "Pelastakaa lapset!"- tarroja kirjeen etupuolelle. Tämä oli vähintäänkin aiheellista.
Lähetys suljettiin ompelukoneen tikkauksella, koska emme löytäneet talosta liimaa. (Ommeltaessa minua hieman jännitti mutta pidin raajani poissa kirjeen sulkemisaukolta ja kaikki sujui niin kun oli suunniteltu.)
Kuoreen piti tietenkin osoittaa myös, mihin se oli matkalla.

Matkani maksoi kokonaista euron ja viisi senttiä ensimmäisessä luokassa.


Mukaani sanelin saatekirjeen. Tekstiä tulikin niin paljon, etten jaksanut kirjoittaa itse ihan kaikkea ja sain siihen apua. Tässä pari otetta napakasta vastalauseestani.

"Se että ei pysty huutamaan, raapimaan tai juoksemaan.... ei edellytä unohtamista tai laiminlyöntejä. Kaikkea tätä olen saanut osakseni mittavat määrät. ---

Teen kuitenkin selväksi ja valitan, että viikkotolkulla sohvalla olo ei ole innostavaa. Haastan huoltajani edesvastuuseen ajattelemattomuudesta, huolimattomuudesta ja luultavasti jonkinlaisesta itsekkyydestä- mutta mihinköhän ääneni kuuluisi?"
"Aion kertoa tästä kaikille, jota vain kuuntelevat. Ei sitä saata ymmärtää ja siksi kehoitan teitä kaikkia olemaan sohvalla kolme viikkoa- luulen että ymmärrys palautuu, ja jos ei..... olette TOLLOJA ihan kaikki!

Täten ahtaudun kuoreen ja matkustan... (pitkin hampain) luoksesi

T.Hosuli- si"

Haluan kiittää ystävällisestä avusta Hosulitätiä, joka kirjoitti saatekirjeen ja maksoi postimaksun. Hänen kunniakseen julkaisen tädistä kuvan niiltä ajoilta, kun hän oli hyvin pieni ihminen.

2 kommenttia:

  1. Tikahdun myötätunnosta! Ponteva ja aiheellinen kirje, kunnioitan!!

    VastaaPoista
  2. Hyvä Hosuli! Riemullista on lukea asiallisesta kapinoinnistasi huoltajasi epäoikeudenmukaista käytöstä vastaan. Kyllä on mennyt huoltajalla luu kurkkuun kun on saanut valituskirjeesi. Toivottavasti olosi on nykyisin paljon mukavampi. :)

    VastaaPoista

Saat soperruksen!