14.9.2012

Haitarialbumi, matka-albumi

 Eräs ystäväni, (jonka koukeroisen asunnon muuten taannoin sain kunniakseni esitellä), täytti vuosia ja askartelin tälle tyypille pienen lahjan!
 ...tai pienen ja pienen. Aika monta tuntiahan näihin askareisiin menee, mutta toisaalta se homma vetää niin mukanaan ettei tuntien kulumista usein tajua kun vasta silloin kun kello on yli puolen yön ja ympärillä on hiljaista ja pimeää. Ainakin sillon jos kynttilät on palaneet loppuun.

Hämärässä askarrellessa tulee muuten yllätyksiä, kun ei ihan täysin tiedä miltä joku väri näyttää.

 Askartelin albumin haitarimallilla niin, että se koostuu pelkästä paperista ja pahvista, eli ei sisällä valmista kirjaa. Kirjan etu-ja takakannen väliin on sijoitettu narut, jotka solmitaan molemmilta puolilta kiinni ja avataan ja suljetaan sitä mukaa kun albumia selataan. Hirveen kätevää!
Aloitussivulla selviää kaikki oleellinen.

 Kuviot on mulle vähän vieraampia, kun ne on usein niin leveitäkin, ettei "tavalliset" kirjat meinaa mahtua kunnolla kiinni. Haitarialbumissa se ei kuitenkaan haittaa, kun koko komeuden saa kiinni molemmista päistä naruilla ja rusetilla.
 Käytän paljon kynsilakkaa tehosteena ja täplinä.
Tähän skräppäykseen käytin useaan kertaan taustana vanhan kirjan aavistuksen kellastuneita sivuja, joihin leimailin kuvioita ja kirjaimia. Vanhoja kirjoja saa kirpputoreilta pilkkahintaan, ja mikä parasta, ne repeytyy mukavasti siihen muotoon kun haluaa, ei tarvitse tapella.
 tämps! tömps!


 Käsin kirjoittaminen on aina vaivalloista, kun ei koskaan saa sellaista jälkeä kun haluaisi. Tulostin jo osan teksteistä, mutta ne näytti lähinnä väkisinväännetyiltä, ja päädyin rustaamaan tekstit itse. Lopputulos ei ole ehkä kovin pedantti, mutta päiväkirjamainen. Ja sehän sopii matka-albumiin!
 Viimeiset sanat!
Kiirehdin postiin viimeminuuteilla ja mukava virkailija ilmoitti, että paketti ehtii päivän lähetykseen. Olin tyytyväinen ja mietin että vaikka useat hommat jää viimetippaan, olen sittenkin kunnon kansalainen kun kykenen hoitamaan asiat ajallaan! Olin jo hitusen ylpeä hosuliluonnostani ja nopeasta pyöräilytemmosta. Super!

Mutta kuinka kävikään... Liimasin näköjään postimerkkiä liian pitkään tai jostain muusta syystä posti kuljetti albumin perille päivää myöhässä. Voi räkä!

1 kommentti:

  1. Kuinka kauan tuommoisen kirjan kokoamiseen kuluu aikaa? Näyttää upealta.

    VastaaPoista

Saat soperruksen!