5.11.2012

Parveke, veranta, porstua

 ... tai ulkokolo joka on kodin ja maailman välissä. Hirveän kätevä kolo muuten. Toisinaan haluan hieman tuulettua, ja kipua itse istumaan parveketuoleille. Onnekseni asuntoon asennettiin jokin aika sitten parvekelasit, mikä tarkoittaa ettei minun tule koskaan liian kylmä.
Kylmä ei tule myöskään siksi, ettei tarvitse istua lattialla. Eikä kovalla ja kylmällä tuolilla.
 Tuolit hilattiin Ikeasta. (Vaihtoehtona oli myös mintunvihreät, mutta nämä on nyt mustat. Kerrankin järki voitti!) Langasta tuolinpäällyksiksi virkattiin pitsiä, tai mitä tämä nyt onkaan!
Ihan uusi juttu, eikä ole niin varmaa onko tämä tehty niin, kun nämä yleensä tavataan tehdä. Sillä viikolla ei ollut nettiä käytössä joten ohje selvisi vain kokeilemalla.

 Kun harmaa sukkalanka loppui, joutui vaihtamaan toiseen harmaaseen, ja kun sekin loppui, valittiin vihreä. Ei hullumpaa!

Hyvin pärjää parvekkeella, vaikkei tuolinpäälisenä olekaan mitään valtavaa tyynyä.
Huomatkaa saippuakuplavara! Se on vieraita varten! Ja iltakuplia! Ne on parhaita ja hiljalleen yöhön leijuvia. Se on merkki niinä iltoina. Samoin, kun pihavaahteran valot. Mutta mistä? Sitä en kerro!
 Joko saa alkaa odottamaan joulua? Olen hankkinut jo kynttilänvalutarvikkeet ja joulupurkin, jossa on erivärisiä poroja. (Mautonta, tiedetään, mutta minkäs Hosuli luonteelleen voi...)
Hauskaa päivää, käykää tuulettumassa, vaikka parvekkeella!

Terveisin Hosulinne

1 kommentti:

  1. Minäkin mietin noita tuoleja meidän kuistille (tai tambuuriin, jos hienostellaan). Tosin vihreinä, eikä niitä sitten jostain syystä tullutkaan ostettua. Hauskat istuinalustat! Langan loppuminenkaan ei haittaa ollenkaan.

    VastaaPoista

Saat soperruksen!