4.4.2013

Pari sanaa valkoisesta

Kuten pari viikkoa sitten mainitsinkin, joku valkoisen kaipuu on hypännyt esiin. Lempivärejä on ollut pitkään punainen, violetti ja vihreä, mutta värinä valkoinen herättää monenlaisia mielleyhtymiä.

Valkoinen on aina symboloinut minulle tiettyä hienostuneisuutta, koska...
Hienojen perheiden hienot lapset puettiin aina valkoisiin vaatteisiin. Minut puettiin (hienoja olivat silti!) kukkamekkoihin, (ja taatusti enemmän röyhelöitä kun naapurin lasten mekoissa!!) mutta ei missäännimessä valkoiseen, koska muuten... no, lapset ja maailma. Niin.

Valkoisten vaatteiden likaantuminen olisi aiheuttanut polemiikkiä ja moitetta, joten päätin sitten vältellä valkoisia vaatteita... parikymppiseksi asti.

 Toisaalta vieläkin kesäisin käymme dialogia äidin kanssa siitä, miten valkoinen saadaan säilymään valkoisena. Tietysti pesemällä valkoiset keskenään!! Äidin mielestä se on veden ja sähkön tuhlausta.
Jostain mystisestä syystä olen erityisen onnellinen, kun kippaan valkopyykkiä koneeseen. Eipä mene värit sekaisin! Tosin kuvassaoleva villapaita ei mahtuisi Karvisellekaan, jos sen pistäisi pesukoneeseen.

Valkoinen on hienostunut! Vai voisitko kuvitella tämmöiset viktoriaaniset housut vaikka... vihreinä? Niimpä.

valkoinen ja pitsi. valkoinen ja krumeluuri. valkoinen ja kevytmielisyys. valkoinen ja valo. valkoinen ja ruskettunut iho. valkoinen ja puhtaus. valkoinen ja kontrolli. valkoinen ja kesäpäivä. (Ja monta muuta miellehtymää, listaa vois jatkaa loputtomiin.)


(Paljettipinta hupsusta paljettimekosta jota käytän todella harvoin, mutta joka olemassaolollaan tuo minulle suurta mielihyvää.)
Pitkään ajattelin, ettei valkoinen sovi tai kuulu minulle. Miten tämmöinen tohelo saisi pidettyä vaatteensa valkoisina? Toisekseen: olen kalpea ja punainen ja vaatteen pitäisi tuoda iholle väriä, ei tehdä siitä ainakaan enemmän kalpeaa. Huomasin kuitenkin, että väliä on lähinnä sillä minkä sävyisen valkean valitsee.

 (Kuvan valkoinen paita pariisilaisesta pienliikkeestä, iik! Ihailen aina vaan sen kuviointia, hihojen rypytystä ja hihoista läpikuultavaa kangasta.)


Valkoinen lihottaa, musta hoikistaa. Vai? Jos on oikein reipas päivä, saatan laittaa valkoiset sukkahousut jalkaan, en mustia. Se on jo aika radikaalia.

Näitten pohdintojen jälkeen kysyn: Mikä suhde sinulla on valkoiseen? Löytyykö vaatekaapista tätä väriä? Entä ne mielleyhtymät? Kolahtiko yksikään?

-Ruut

5 kommenttia:

  1. Tykkään kovasti valkoisesta, vaikka esim kokovalkoinen takkipuku on liian arka, että siitä voisi nauttia. Minulla on paljon valkoisia paita- ja röyhelöpuseroita ja myös pukeutumispaitoja. Valkoinen on siitä helppo pestävä, kun ainakin pienet tahrat saa siitä kloriitilla pois. Töpötän sitä pumpuli puikolla. Muuta vaaleat värit ovat oikeastaa vaativampia tahranpoistossa.

    Valkoinen on aina hyvä väri kesähelteellä. Voi olla, että se vähän lihottaa, mutta so what!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, valkonen sopii tosi hyvin kesään! :)

      Poista
  2. Aina kesää kohden valkonen alkaa tuntua ajankohtaiselta väriltä. :)

    VastaaPoista
  3. Vai sanoo sun äiti että valkoisten peseminen erillään on turhanpäiväistä tuhlausta :D Sun äiti on ihana.

    Vähän samoilla linjoilla ollaan, että vasta ihan viime vuosina oon ruvennut uskaltautumaan valkoisiin vaatteisiin. Ostin jopa valkoiset toppahousut, mutta ne oli kyllä virhe :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no äiti nyt on vähän jääräpää välillä. Toisaalta niin oon minäkin omissa kannoissani, ainakin tässä asiassa! Onhan se nyt älytöntä ostaa vaatteita jotka menee pilalle sen takia kun ne pestään väärin, se vasta on tuhlausta!!

      Onnittelut toppahousuista.... iik! :D

      Poista

Saat soperruksen!