4.5.2014

Takapakkia

Näinä hetkinä arkeen ei mahdu juuri muuta, kun erilaisten biisien ja sovitusten hiominen parin viikon päässä olevia loppututkintokeikkoja varten. Kolme vielä jäljellä!

Viulu on oma sivuinstrumenttini, ja se vaatii päivittäistä reeniä, että soitto kulkee ja pysyy hyvin kasassa, groovaaminenkaan ei olisi huono juttu. Toisinaan kehitys on hidasta, on päiviä jolloin soitin ei soi, jousikäsi tökkii, vire seilaa, eikä sormilla tunnu olevan mitään logiikkaa. Ja se kuuluu asiaan.

Monen tunnin reenaamisen jälkeen kroppa sanoo tööt, kädet tärisee niin ettei kahvimuki pysy kädessä ja niskat on jumissa, (ja pää tukossa jumittuneiden niskojen takia). Sitten yhtäkkiä tapahtuu jotakin: tulee kevään ensivalossa kuultava päivä jolloin kaikki yhtäkkiä sujuukin. Nyt on ollu tämän soittimen kanssa hyvä putki.

Pyrin tässä vaiheessa kevättä ja valmistumista siihen, että soitan joka päivä jokaisen konsertin ohjelmiston läpi. Joka päivä otan tarkkailuun yhden biisin, tai osan, jota äänitän ja hion kohdilleen.

Viulun kanssa reenitunteja tulee päivittäin kahdesta kuuteen tuntia. Juuri kun kaikki alkaa kulkea ja rutiinit vakiintua, tapahtuu jotakin....
Viime viikolla kieliä koossa pitävä talla sanoi sopimuksensa irti ja poksahti hartsipölyssä lattialle kahtena kappaleena. Onneksi viulun kansi säilyi ehjänä. Tallan asentaminen on soitinrakentajan hommia, koska tuon kappaleen jalat muotoillaan viulun kannen mukaan. Kävelin musiikkiliikkeeseen maani myyneenä ja siellä sanottiin, että henkilökunnalla on osaamista pistää talla kuntoon. Hurei!

Seuraavana päivänä soitin kakkosviululla ja kesken lämmittelyiden jousesta kuului poks, ja jouhet ponnahti ulos. Nyt kun ykkösviulussa on uusi talla, ainut jousi on rikki. Samalla kun hain ykkösviulun uutta tallaa, vein toista osaa soittimesta korjattavaksi.

Vanha musiikkiliikkeen omistaja naureskeli huonolle tuurilleni ja mietti, että harvemmin viulisti saa tallansa kokonaan katki, kun yleensä se vaan lähtee soittimesta irti. Jousen laita on käsittääkseni huonompi, sisältä oli hajonnut joku mekanismi, joka oli ehtinyt hajotessaan jo vahingoittaa puuta. Saa nähdä, korjautuuko homma mitenkään. Jos ei, on hommana uuden jousen hankinta. Apurahahommia?

Vai onko tämä parin päivän pakollinen reenitauko maailmankaikkeuden viesti ilmoittaa, että on huilattava hetki?


-Ruut

2 kommenttia:

Saat soperruksen!