14.12.2014

Tuunattu enkelikello

Joulukuu on yleensä ollut kärsimättömyyden aikaa. Kaikki tapahtuu liian hitaasti, lumi ei laskeudu, liian monta nukuttavaa yötä aattoaamuun. Tänä vuonna olen tainnut tajuta joulukuista jotakin oleellista: parasta on se ettei ihan vielä ole aika. Jännitävintä ihmismielelle on nurkan takana olevat asiat, jotka eivät vielä yltä tähän hetkeen.

Menneellä viikolla löysin vanhan käyttämättömän enkelikellon paketista ja kokosin sen. Totesin, että kulta on vähän tylsä väri ja sudin kellon pintaan harmaata mattalakkaa. Nyt on paljon paree.

Sain myös odottamattoman lahjan: suuren yllätystaulun erään levyn kansikuvasta. Levyn, jonka musiikillinen sisältö on kulkenut mukanani kaikenlaisissa koukeroissa. Vähän, kun joku pitäisi kiinni kädestä. Siinä se on, kiikkuva karuselli. Ja alkuperäinen levy on Milla Viljamaan Paras aika päivästä.

Kuuluuko enkelikello sinun jouluusi?

-Ruut

4 kommenttia:

  1. Meillä on kotona kauniisti kilisevä enkelikello mutta joka vuosi tulee vastaan sama ongelma kun mistään ei tunnu löytyvän sopivia kynttilöitä. Millä maalilla maalasit tämän kellon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettiny ihan samaa kynttiläpulmaa. Kerron jos löydän jostain!

      Kello on maalattu ihan vaan harmaalla mattapintaisella kynsilakalla. Monikäyttöisiä ne kaverit.

      Poista
  2. Minulla ei ole ollut enkelikelloa, mutta lapsuuden kodissani aina joskus. Ne hajoavat kovin herkästi ja lakkaavat pyörimästä.

    Joulussa taitaa se odotus olla melkein paras juttu. Juuri se jännitys, ettei ihan tiedä, mitä tuleman pitää, mutta jotain ihanaa ja tunnelmallista kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tyypillistä enkelikellolle on jonkinlainen hajoaminen, koska tämä yksilö ei meinaa edes pysyä pystyssä. Paloturvallisuus? Mutta se rahoittava helinä ja kilinä.

      Oon samoilla linjoilla sun joulufilosofian kanssa, jännitys ja odotus tekee osansa joulusta. Tai aika ison osan.

      Poista

Saat soperruksen!