23.9.2016

Minusta tuntuu, että siivoan joka päivä

Minusta tuntuu, että siivoan joka päivä. Niin ihmiset kai tekevät. Silti meillä kotona näyttää välillä tältä.

En ole perfektionisti enkä järjestyshullu. Kysykää vaikka lukioaikaiselta kämppikseltäni Katrilta, joka koputteli minut hereille syvästä unesta ruotsin kuuntelukokeiden aamuna. Muuten olisin nukkunut ohi.

Sittemmin olen skarpannut hieman. Kun muutin omilleni 15- vuotiaana oli siistiä kun sai levitellä tavaroita miten halusi. Jonkun ajan päästä ymmärsin, kuinka paljon hauskempaa järjestyksen keskellä on asua. Joku nytkähdys tapahtui: hankin kalenterin, muistikirjoja, siivousvälineet ja opettelin lustaamaan paitani värijärjestyksessä pinoina vaatekaappiin.

Yksiössä oli helppo siivota. Yhdellä vilaisulla näki levällään olevat tavarat, ja toisella vilaisulla ne oli aseteltu paikoilleen. Omakotitaloasuminen paljastui kokonaan uudeksi todellisuudeksi: kaikki on koko ajan kesken!


Hosuli istuu tyynenä kuolleen laventelin vieressä. Ei tullut mieleen kastella sitä kesän aikana? Laiska pieneläin!! Missä kotitontut ovat, kun niitä tarvitaan?

Keskeneräisyys oli infernaalisella tasolla, kun palasin pitkän kesän jälkeen Turkuun. Tavarat kipattiin autosta eteiseen, ja pyykkikone laitettiin hurraamaan. Kattoremontti oli sotkenut pihamaan ja keväällä pestyt ikkunat. Itkin, nillitin ja siivosin kaksi seuraavaa päivää.

Oletko Siisti- Siiri vai kuolleen kasvin vieressä tyynesti istuva Potta- Pieneläin? Mikä on sinun keinosi kestää keskeneräisyyttä? 

Kiiltävän siistiä perjantaita toivottelen täältä puunatusta olohuoneesta. Odottelen vieraita ja koiraa, joten pääsen jynssäämään paikkoja taas sunnuntaina. (HURAA!) Ehkä hauskuus ja eläminen yleensä on tärkeämpää, kuin kiiltävä koti. Eikö?

Näissä tuumissa,
Ruut

6 kommenttia:

  1. Nautin siisteydestä, mutten ole erityisen innokas siivoaja - hankala yhdistelmä. Ja Bonbonin kasvaessa on pitänyt alkaa sietää vielä enemmän keskeneräisyyttä ja sitä, ettei koko huusholli voi olla siisti samalla hetkellä. Jos vielä joskus muutamma omakotitaloon niin huh.

    Selviän sillä, että siivoan muutaman kohdan oikein nätiksi ja ihailen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Hyvä periaate tuo muutaman kohdan puunaaminen! Sillä pärjää varmasti pitkälle hermostumatta. Ja kun sanoit, että omakotitalo huh, voisin kommentoida että pieni lapsi ja keskeneräisyyden kestäminen huh! :D Musta tuntuu, että omissa (ja toisen asujan) sotkuissa on ihan tarpeeksi organisoitavaa. Hihi.

      -Ruut

      Poista
  2. Vasta ihan viime vuosina olen onnistunut siisteyden kanssa muutamissa huoneissa (keittiö ja olohuone), mutta paljon vielä parantamisen varaa... :). Onpa omakotitalossa ainakin kaksi huonetta, joissa kehtaa ottaa vieraita vastaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      jepa! Todella helpottavaa kuulla, että jollakin muulla on sama. Allekirjoitan täysin tuon kahden huoneen säännön!! :D

      -Ruut

      Poista
  3. Olen opetellut kestämään keskeneräisyyttä. Huuh. On vaan pakko. Tällä viikolla hauskuutin työkavereita sanomalla, ettei joka vuosi tartte pestä ikkunoita. Ei se ollut vitsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! :D Just hyvä heitto, siinäpä luulevat!

      -Ruut

      Poista

Saat soperruksen!