7.2.2019

Naksudilemma

On kohteliasta syödä, kun tarjotaan. Mutta onko kohteliasta tuoda naksu nenän eteen kysymättä? Tuleeko silloin syödä mukisematta?

Toisaalta, jos syön tämän naksun, (joka on kokooni suhteutettuna melko suuri), minua saatetaan pitää naksusieppona. Toisaalta naksusiepoksi leimautuminen ei ole iso synti.

Nyt keksin! Jätän koko naksun syömättä. Mutta silloin saatetaan ajatella, että olen nirso ja valikoiva. Kyllähän minulle aina naksu kelpaa! (Puhuinko juuri itseni pussiin?)


Jos söisin osan naksusta? Sitten jäljelle jäänyttä palaa jäisi harmittamaan. Naksun tarjonnut henkilö saattaisi myös ajatella, etten pitänyt ollenkaan hänen tarjoamastaan naksusta. Ja sellaista häpeää en tahdo naksulle taikka naksun tarjonneelle henkilölle missään nimessä luoda!

Elämä on valintoja. Mitä valintoja sinä teit viimeksi?

Ystävällisin terveisin: Hosuli, neulottu pieneläin

30.1.2019

Neljä syytä rakastaa pakkaspäiviä

Sietämättömän kuuman kesän jälkeen valkoinen, napakka talvi on vihdoin täällä. Eipä ne hommat aina yksinkertaisia tai täysin keskenään verrattavissa ole, mutta joka tapauksessa tässä pari syytä, miksi tykkään kylmistä päivistä.

1. Lapaset ja muut villa-asiat
Kylmät ilmat on paras syy kaivaa esille villapaidat, töppöset ja lapaset. On myös mieltä lämmittävää ajatella, että kaikki neulomani töpöt viilettävät maailmalla lämmittäen uusien omistajien päiviä. 

2. Tuulettaminen
Pakkanen puhdistaa villapaidan, kodin tekstiilit, patjat, tyynyt, mitä nyt ikinä keksit. Kylmimpinä pakkaspäivinä saatan viedä tekstiilit nojatuoleja myöten tuulettumaan ja samalla tulee siivottua. Kirjoittelin viime vuonna samasta aiheesta, voit lukea kirjoituksen täältä.





3. Elävä tuli
Pakkaspäivänä kakluunaan voi laittaa hyvin mielin tulet. Proseduuriin kuuluu puiden kantaminen vajasta. Se tuo kaupungissa asuvalle tunteen siitä, kun olisin taas mökillä.

4. Lämpimät juomat
Kahvi on aina best, mutta kylmä sää lisää myös muiden kuumien juomien kulutusta. Innostuin äskettäin raakakaakaosta, mutta en ole löytänyt tarpeeksi tieteellisiä todisteita raakakaakaon terveellisyydestä. Jatkan etsimistä!

Mitä kuumaa juomaa sinulla kuluu kylminä päivinä? 

Näissä tunnelmissa: Ruut

PS. Neulottu pieneläin, Hosuli istuskelee mieluiten pakkaspäivinä kakluunan reunalla samalla peläten takapuolensa palamista. Hosulia en ole uskaltanut tuulettaa, vaikka välillä mieli tekisi.

23.1.2019

Ammattikylpijä tarkasti Fontanellan kylpylän

Rakastan kylpemistä. Altaassa, paljussa, järvessä, korvossa, hallissa, poreissa, ammeessa ja kypylöissä. Juttusarjassa testaan ja raportoin eteen tulevista kylpyläkokemuksista. 

Pienen paikkakunnan kylpylästä ei kannata odottaa liikoja, vai miten se menikään? Siilinjärven Fontanella kuitenkin yllätti positiivisesti. 

Lämpömittari näyttää melkein kahtakymmentä pakkasastetta, on siis hyvä päivä mennä uimaan. Fontanellaan on helppo löytää, koska uimapaikka sijaitsee Siilinjärven keskustassa, ja rakennus on helposti tunnistettava: rakennuksessa on erilaisia graafisia muotoja, myös vesiliukumäki on rakennettu osittain kylpylän ulkopuolelle.

Naisille ja miehille on omat pukuhuoneensa ja uimaan on menossa jokunen muukin. Pukukoppi avautuu joko ranteeseen tai nilkkaan kiinnitettävällä avaimella. Levittelen tavaroitani puolihuolimattomasti, kanssakylpijä tulee viereiselle kaapille ja tulee ahdasta. Pukukoppien sijoittelu näin kiinni toisiaan hämmästyttää, vaikka kaiketi se on tavallista. Tila on haluttu maksimoida.

Saunaosastolla tarjolla on tavallista saunaa ja höyrysaunaa. Höyrysaunassa on hämärää, ja naisten ja miesten puoli on erotettu seinällä. Tavallisessa saunassa on tilaa ainakin parillekymmenelle ihmiselle, ja löylyn lisäys on automatisoitu isolla napilla. "Lisäys enintään 30 sekunnin välein", lukee lapussa. Uskotaan, lämmintä on!

Saunaosastolta astellaan kylpylän pääaulaan, josta avautuu näkymä suureen altaaseen, lastenaltaaseen, porealtaalle ja kuntouimareiden altaalle. Suuressa altaassa kelluu vesileluja, ja takaseinällä on kiipeilyseinä. Pääaltaassa alkaa aallot, ja kellahdan uimalaudan päälle. Vesi on mukavan lämmintä.

Kylpylässä on kaksi liukumäkeä. Kiipeän pidempään mäkeen kiemurtelevia portaita, odotan vihreää valoa ja hyppään. Liukumäessä on hyvä vauhti ja täräkät mutkat, mutta se on liian nopeasti ohi. On kokeiltava uudestaan. 

Kuva täältä: http://www.fontanella.fi/fi/kylpyla
Kaksi edellistä kuvaa täältä: http://www.fontanella.fi/fi/kylpyla


Miinusta: Pukukopit on sijoiteltu hyvin lähelle toisiaan ja kylpyaika on vain kaksi tuntia. Yli menevästä ajasta veloitetaan lisää.

Plussaa: Pienen paikkakunnan kylpylässä on lämpimät vedet ja tekemistä erityisesti lapsiperheille. Rakennukseen on suunniteltu hauskoja graafisia muotoja: esimerkiksi kylmävesiallas on kolmion muotoinen.

Missä? Siilinjärven Fontanella
Mitä? Kahden tunnin kylpylävisiitti
Kenen kanssa? Kahden henkilön seurue
Mitä maksoi? 10 euroa opiskelijakortilla 

Tällaisia kylpyhommia tällä kertaa. Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Terveisin: Ruut

11.1.2019

Uusia juhlia

Huraa! Uusien juhlien vuosi on taas täällä. Puuhastelin kattoon hallaharson, jonka alle viritin valosarjan. Jokaiselle vieraalle jaettiin ovella Salainen Tehtävä, jota tuli toteuttaa illan ajan. Puolen yön aikaan arvailtiin, mikä kenenkin salainen tehtävä oli. 

Minun tehtävänä oli toistella vähintään seitsemän kertaa, miten joku on TOSI PEHMEÄÄ. Tehtävälipukkeissa oli esimerkiksi puhua mahdollisimman paljon tillistä, (Essi toteutti tämän suurella pieteetillä), laittaa Popedaa soimaan (Kukaan ei edes kyseenalaistanut), selvittää Turun paras karaokemesta ja huudahtaa ilotulitteen huomatessaan "Voihan pamaus!" .
Nyt ollaan jo pitkällä tammikuussa, ja se tuntuu oikeastaan vauhdikkaan joulukuun jälkeen aika hyvältä. Hosuli on tosin harmissaan, että vieraat lähtivät ja juhlahupi loppui.

Mistä jutuista tykkäät juhlissa? Onko ohjelmanumerot vaivaannuttavia vai mukavia?

Mukavaa loppuviikkoa sinne!

Terveisin: Ruut

31.12.2018

Kalenteri vuodelle 2019

On taas uuden kalenterin hankinta-aika niille, jotka sellaisen meinaavat uudeksi vuodeksi hankkia. Aika moni on kaiketi siirtynyt sähköiseen kalenteriin sen kätevyyden vuoksi: menot voi synkronoida monelle laitteelle ja jakaa usean henkilön kesken. Paperikalenteri ei myöskään päivitä itseään, joten kaikki muutokset on siihen tehtävä manuaalisesti. Ja auta armias, jos et muista päivittää ja olet väärään aikaan väärässä paikassa! Toisaalta sattuuhan näitä töppöjä ja mitäpä tuosta.


Kaikesta huolimatta olen paperisen kalenterin ystävä. Haluan rustata menoni paperille itse. Muita kriteereitä on, että kalenterin on oltava taskukokoinen, siinä on oltava viikkonäkymä, eikä missään nimessä pisteitä, ruutuja tai raitoja. Bonusta tulee karheapintaisesta paperista.

Viime vuonna homma meni niin vaikeaksi, että päätin tehdä kalenterin itse. Muistatte varmaan, kun kerroin kalenteripohdinnoistani täällä. Vuoden käytössä ollut DIY kalenteri on kulkenut mukana siellä ja täällä, ja rispaantumisen jälkiä näkyy. Kuitenkin kalenteri on kestänyt käytössä verrattain siistinä koko vuoden. Loppuvuodesta länttäsin kanteen tarran, koska halusin kuvioon vaihtelua.

En malttaisi luopua tästä hyväksi havaitusta ja juuri sopivan kokoisesta kalenterista, mutta kun mentävä on niin mennä täytyy. Hyvistä kalentereista saa vinkata!

Käytätkö paperikalenteria? Mikä on sun kalenterisuosikki vuodelle 2019? Minkälainen kalenteri sinulla oli tänä vuonna? 

Näissä tuumin,
Ruut

24.12.2018

On aika!

Näissä neulasissa takapuoltani ei palele, koska tämä puu ei ole jäässä. Mikä upea sattuma! Ja mikä upea sattuma on myös se, että joulu on täällä ihan pian. Tässä pieni kurkistus ulos... ja sisälle taloon.

Saanen jokaisen neulotun pieneläimen oikeudella toivottaa sinulle kertakaikkisen upeaa joulua!

Ystävällismielisin terveisin: 

Hosuli, jouluna adoptoitu neulottu pieneläin

(Lyriikat tuttua kalevalamittaa. Täältä löytyy lisää. T. Ruut)

22.12.2018

On kranssi oveen laitettu | Helppo zero waste kranssi

Kuten aiemmin kerroin, minuun on iskenyt tänä jouluna havunneulasten kaipuu. Solmin tällä viikolla oksista ja villalangasta oveen kranssin. Kaihoten katselin myös torilla myytäviä kuusia, ehkäpä ensi vuonna.

En ole ennen tullut ajatelleeksi, että kranssi ei oikeastaan tarvitse mitään pohjaa. Viime jouluna tein pohjan sanomalehdestä, ja kiinnitin havut rautalangalla. Nyt mentiin vain oksilla, villalangalla ja ripustusnarulla. Kranssin teko onnistuu siten, että oksat asetellaan ympyrän muotoon, ja solmitaan villalangalla kiinni toisiinsa.

Lumi liitelee portaiden pieleen, ja vähän sisällekin oven ollessa auki. Kuin muistutukseksi siitä, että sieltä se joulu on joutumassa.

Kauheasti harmittaa, että kaikki joulutouhotus on jäänyt näille viimeisille päiville, enkä ole ehtinyt jakaa joulujuttua täällä blogissa. Joulu on kuitenkin jouluihmisen parasta aikaa, ja joulutouhottomuus saa jouluihmisen rintapieleen kaihon häivähdyksen. (Kuinka monta kertaa voi ujuttaa samaan lauseeseen sanan "joulu"?)  Kaikesta huolimatta joulu näyttää tulevan myös tänä vuonna. Tulkoot!

Mitä viime hetken joulujuttuja sinä meinaat vielä tehdä?

Terveisin: Ruut