16.6.2020

Viime aikoina luettua

Muistan tämän koronakevään varmasti monesta asiasta, mutta yksi on selvä. Kaipasin kirjastoa ja lukemista. Tässä pari viime aikoina luettua teosta saatesanoineen!



Leila Slimani: Kehtolaulu
Pariisilainen perhe etsii lastenhoitajaa, ja kohdalle osuu täydellinen tyyppi. Tai niin ainakin aluksi vaikuttaa, kunnes poliisit saavat käsiteltäväkseen pari murhaa. Miten tähän päädyttiin ja miksi kukaan ei osannut aavistaa mitään?

Emma Donoghue: Huone
Jack on viisivuotias poika, jonka koko maailma mahtuu yhteen huoneeseen. Vähän kerrassaan selviää, että poika ja äiti eivät ehkä ole huoneessa omasta tahdostaan.
Jännittävä kuva vankeudesta ja siitä, miltä maailma näyttää, jos on elänyt koko elämänsä eristyksissä.

Ros Wynne Jones: Sade lankeaa
Nuori lontoolainen lääkäriopiskelija Maria lähtee työkeikalle eteläisen Sudanin autiomaahan, mutta matka venyy odotettua pidemmäksi. Pieni Adekin kylä kärvistelee sodan ja nälänhädän keskellä. Kylässä ei ole satanut kolmeen vuoteen, maa on kuivaa, mikään ei kasva ja kulkiessa on varottava maamiinoja. Ilman sotaakin väkeä kuolee ravinnon ja veden puutteeseen joka päivä, eikä kaikkia pystytä auttamaan.
Avustustyöntekijöitä ei oteta avosylin vastaan, ja tutustuminen kestää oman aikansa. Niin kun ihmisten kesken on joskus tapana.
Kirja on fiktiivinen, mutta se sijoittuu todelliselle sotatoimialueelle. Tämä jätti jäljen!



Wendy Mitchell: Joku jonka tunsin
Kuusissakymmenissä oleva Wendy alkaa tuntea, ettei kaikki ole kohdallaan. Sanat häipyvät mielestä, ja päivittäisellä juoksulenkillä jalka kompastuu tutun katukivetyksen kohdalla. Työ sairaalan työvuoroista vastaavana esimiehenä kuitenkin rullaa eteenpäin. Myöhemmin syy oireille selviää: alzheimer.

Wendy Mitchellin omaelämäkerrallinen teos kuvaa muistisairaan arkea, ajatuksenjuoksua ja elämää. Wendy suhtautuu sairauteensa kekseliäästi ja ratkaisukeskeisesti. Kun kotikadun kaikki talot alkavat näyttää samalta ja hän kolkuttelee epähuomiossa naapurin ovea, ratkaisuna on kiinnittää kotioven viereen kuviolaatta. Matkustaminen kaupunkien välillä sujuu myös, mutta pitkän selvitystyön ja monen pädiin asetetun muistutuksen jälkeen.

Mielenkiintoinen lukupala, vaikka muistisairaus ei omaa elämää koskettaisikaan. Tästä jäi päällimäisenä mieleen ajatus siitä, että muistisairas voi olla muistisairas olematta täysin pihalla oleva vihannes. Moni juttu onnistuu ja elämä on hyvää ja arvokasta.


Audrey Magee: Sopimus
Yli tuhannen kilometrin päässä toisistaan sotilas Peter Fabel ja neiti Katharina Spinell menevät naimisiin toisiaan tuntematta. Käynnissä on toinen maailmansota. Peter pääsee rintamalta lomalle, Katharina saa leskeneläkkeen jos mies kaatuu rintamalla. Yllätykseksi pariskunta kuitenkin rakastuu, ja kirjassa seurataan heidän arkeaan kahdessa eri todellisuudessa.

Peter marssii jalkansa tohjoksi ja näkee mätääntyneitä sotilaita kellareissa ja sotatantereella. Samaan aikaan Katharina nauttii kuplajuomaa natsipuolueen kekkereillä uudessa leningissään.

Luin tästä kirjasta paljon negatiivisia arvioita, mutta minusta tämä oli varsin mielenkiintoinen kuvaus toisen maailmasodan sodankäynnistä. Toisesta maailmansodasta on kirjoitettu niin valtavasti, mutta en ole ennen lukenut kovin montaa teosta "tavallisten" natsikansalaisten ja saksalaisen rivisotilaan arjesta. Älkää käsittäkö nyt väärin: natsit tekivät hirmutekoja, mutta kirjallisuudessa upeaa onkin se, että toisen ajatuksenjuoksuun pääsee ikään kuin kiinni. Sieltä löytyy monenlaisia tasoja.

Kirja voisi aiheensa puolesta tarjoilla vielä enemmän, tai mennä ihon alle. Viimeiselle sivulle päästyäni minulla on  lähinnä kummastunut olo. Miten tämä näin loppui?

Oletko lukenut jonkun näistä kirjoista? Jos olet, mitä pidit? Entä mitä lukulistallasi on juuri nyt, kun kirjastotkin ovat vihdoin auki?

Terveisin: Ruut

28.5.2020

Raakasuklaapallerot ilman blenderiä

Suklaiset taatelipallot pyöritellään tanakasta massasta ja ne kuorrutetaan kaakaolla ja kookoshiutaleilla.

Näitä raakapallojen ohjeita on YouTubessa moneen lähtöön, mutta lähes kaikkiin tarvitaan tehokas blenderi. Pallot syntyvät kuitenkin ilman sauvasekoitinta tai blenderiä, sillä taateli pehmitetään vedessä ja muussataan massaksi haarukalla. Lopuksi massa sekoitetaan vatkaimella, mutta sekoitus onnistuu ilmankin.

Oleellista on valita pähkinätahna omaan makuun sopivaksi, sillä tahna tuo palloihin juuri sen pehmeän ja pähkinäisen maun. Minä käytin cashew-tahnaa, mutta voisin kuvitella, että esimerkiksi mantelitahna sopisi makumaailmaan myös hyvin.


Raakapallerot ilman blenderiä

1 dl kaurahiutaleita
vajaa desi taateleita
2 rkl raakakaakaojauhetta (myös tumma kaakaojauhe käy!)
0,5 dl cashewpähkinätahnaa
päälle kookoshiutaleita tai kaakaojauhetta

1. Liota taateleita lämpimässä vedessä puolen tunnin verran, jotta ne pehmenevät. Kaada vesi pois ja muussaa taatelit haarukalla.
2. Kaada kulhoon muussatut taatelit, kaurahiutaleet, kaakaojauhe ja sekoita lastalla. Lisää pähkinävoi, ja ajele vatkaimella sekaisin.
3. Maistele seosta. Jos se kaipaa makeutta, lisää ripaus sokeria.
4. Pyöritä puhtain käsin massasta palloja ja pyörittele pallot joko kaakaossa tai kookoshiutaleissa. Laita jähmettymään kylmään.

Oletko käyttänyt taatelia leivonnassa tai naksuttelussa? Entä mikä pähkinävoi on suosikkisi?

Näissä tuumin,

Ruut

27.4.2020

Voisitteko ystävällisesti kertoa, mitä tämä tarkoittaa?

Hyvä Ruut,

kiitos lapasistanne, pidän niistä kovasti. Ennen kun kirjoitan arvostelun, halusin olla yhteydessä eräästä muusta asiasta. Olen pahoillani, mutta pakkauksenne mukana matkusti neulottu eläin, jonka käpälässä on lappu.


Kupongissa lukee "matkakapala". Voisitteko ystävällisesti kertoa, mitä tämä tarkoittaa, sillä en löytänyt sanakirjasta tähän vastinetta. Voi toki olla, että katsoin huolimattomasti.

Onko tämä "extra goodies", vai silkka vahinko? Ensimmäisen viikon neulottu eläin viihtyi kodissamme Hampurissa ikkunalaudalla liikennettä seuraten. Minua kuitenkin huolettaa, että hänelle tulee koti-ikävä.

Kiitoksia kovasti, vastaustanne odottaen,

Gertrud Lagerfeldt

20.4.2020

Arjen superniksit

Tuli kevät ja tuli korona, mutta sen me kaikki jo tiedämme. Viime viikkoina olen noudattanut arjessa paria superniksiä, jotka aion nyt esitellä teille.

Pressopannu on hyvä kahviväline, mutta kannun pohjalta saa kaivella kahvin jämiä pois ja jännätä, kuinka paljon kahvin muruja valuu viemärin tukkeeksi. Tämä ongelma poistuu, kun lavuaarin reunalle latoo siivilän, johon levittää paperia suodattimeksi ja kippaa pavut siihen. Kuinka helppoa, upeaa ja kertakaikkisen nerokasta, ei enää kaivelua pannun pohjalta. 

Toinen ikävä toimi on paitojen silittäminen. Kun kauluspaidan ripustaa märkänä henkariin roikkumaan, useimmat paidoista siliävät itsestään. Muista kopsauttaa vielä ennen kun ripustat, niin hyvä tulee. 



Ennen kun kirjasto meni kiinni, kävin nappaamassa Austin Kleonin Varasta kuin taiteilija – 10 asiaa joita kukaan ei kertonut luovuudesta -kirjan. Tälle helppolukuiselle ja selkeälle kirjalle suositus, vaikka ei varsinaisesti tekisikään mitään luovaa työtä. Vai onko olemassa sellaista työtä, joka ei ole luovaa? Luulenpa että ei.

Kirja kumoaa luovuuden myyttiä arkisten listojen ja toimien kautta. Usein parasta onkin tarttua toimeen, eikä odotella superinspiraatiota. Kyllä se sieltä tulee tekemisen kautta. 

Paras oivallus kirjassa on minusta se, että luovan työn tekijälle pahin on ajatus siitä, että maailmassa on rajattomasti mahdollisuuksia. Rajaa, rajaa, rajaa, neuvotaan opuksessa. Näin ei tule haahuiltua loputtomasti kaikkien mahdollisten mahdollisuuksien vesissä.

Minkä kirjan sinä luit viimeksi?

Mukavaa alkuviikkoa!

Toivoo: Ruut

Ps. Hosuli on viikonlopun aikana hävinnyt. Alan olla huolissani ravinnon riittävyydestä tai neulotun pieneläimen käpälien lämpöasteesta. Älkää ottako tätä millään muotoa epäluottamuslauseena Hosulia kohtaan, luotan neulotun pieneläimen kykyihin koettelmusten edessä, mutta huoli kaivaa silti rintapielessäni.

19.3.2020

Neljä ällistyttävää faktaa Hosulista

1. Hosulin ravinto koostuu naksuista. Kukaan ole tiedettävästi nähnyt Hosulin syövän kokonaista ateriaa. Naksujen käite on laaja, sillä kaikki sormin naposteltavat elintarvikkeet käyvät ravinnoksi.


2. Hosulin raajat ovat eri mittaiset. Tästä syystä Hosuli matkustaa mieluiten takin taskussa tai kurkistusluukussa. Näköyhteys matkan varrella on tärkeä osa matkustuskokemusta.

3. Loputon uteliaisuus. Hosuli on kiinnostunut kaikesta. Neulottu pieneläin pitää kirjaa naapureiden oven avauksista, tomaatin viikottaisesta kasvuvauhdista sekä näköyhteydessä olevien ihmisten sukkien väristä ja kuvioinnista. Loputon uteliaisuus kohdistuu myös ihmisiin, eikä Hosulilla tiedettävästi ole vihamiehiä, naisia tai vihahenkilöitä.

4. Hosuli rakastaa kahvia, mutta pienen kokonsa vuoksi ei voi nauttia kahvia paria siemausta enempää päivässä. Hosuli muuttuu kahvista maanisen toimeliaaksi ja levottomaksi. Neulottu pieneläin ei itse kykene lopettamaan kahvin hörppimistä, vaan häntä on muistutettava rajoitustoimenpiteistä.


"Ei mihinkään", sanoi Hosuli, tuo neulottu pieneläin ja päätti pysytellä purkissaan.

20.1.2020

Istumatyöläisen niskajumit ja taukojumppa

Istumatyö saa helposti niskat ja koko kropan jumiin. Istumaterveyden kannalta istuminen pitäisi katkaista vähintään tunnin välein, mutta ainakin minulla se usein päivien aikana unohtuu. Varsinkin toimistotyössä huomaan, että yksipuolinen istuminen tekee pään kipeäksi. On kuitenkin yksi juttu, jonka teen joka päivä. Kotona pysäytän työn teon, ja toimistossa karkaan kahden aikaan taukokoppiin.

Jokaisen keho on erilainen, enkä todella ole mikään istumaterveyden asiantuntija. Jaan kuitenkin tämän hyväksi havaitun keinon, jonka avulla olen päässyt omassa arjessani pahimmista kivuista eroon. Välineenä tässä liikesarjassa on kuminauha tai keppi.

Tartu kiinni nauhan tai kepin molemmista päistä. Ota mukava haara-asento, ja tarkista etteivät polvet ole lukossa.
Vie nauha pääsi yläpuolelle.
Vie nauha pään taakse niin pitkälle, kun kädet yltävät. Vie nauha sen jälkeen takaisin eteen ja alas. Toista liike 50 kertaa. Voit tehdä liikkeet nopeasti tai hitaasti, ihan miten parhaimmalta omassa kropassa tuntuu. Hitaalla tahdilla voi mehustella kipeitä kohtia, nopeasti tehdessä kannattaa taas keskittyä liikkeen sulavuuteen ja jatkuvuuteen.


Olen nyt tehnyt muutaman kuukauden pätkän töitä toimituksessa ja könöttänyt säntilliset seitsemän ja puoli tuntia arkipäivisin avokonttorissa. Päivittäisen minijumpan lisäksi yritän muistaa vaihdella istuma-asentoa. Satulatuolin ja säädettävän työpöydän kanssa se on mahdollista. Lisäksi pyörittelen käsiä, hartioita ja kurottelen sinne ja tänne, jotta veri kiertäisi kropassa. Nämä keinot toimivat ensiapuna kaikkiin krenkkoihin, ainakin omassa arjessani. 

Jos istumisesta tai yksipuolisesta työskentelyasennosta johtuu kipuja, niin suosittelen suuntaamaan hierojalle ja fysioterapeutille. Sieltä saat asiantuntijalta parhaat vinkit omalle kehollesi!

Onko sinulla jokin arkinen kehonhuoltotoimenpide, jonka teet päivittäin? 

Mukavaa viikkoa,

Ruut

9.1.2020

Vuosi 2019 kuuden tavaran kautta



Haistelin Tallinnassa putelia, enkä saanut bergamotin ja sitruksen tuoksuista kehoöljyä mielestäni, vaan kävelin sen kanssa kassalle. Joik on virolaista luonnonkosmetiikkaa, ja sitä on saatavilla Viron lisäksi joissakin suomalaisissa verkkokaupoissa. En ole koskaan ennen käyttänyt ihon hoidossa öljyä ja arvelin, että öljy saattaisi olla turhan tujua tavaraa. Tälle öljylle on ollut kuitenkin käyttöä jo kahden pullon verran. Hyvän tuoksuinen tuote lisää putelin käyttöastetta!



Vuoden 2019 aikana neuloin paljon, ja ostin ensimmäiset kunnon puikot, KnitPron Cubicsit. Puisissa puikoissa on neliön mallinen muotoilu, mikä estää silmukoita liukumasta ja helpottaa neulontaotteita.

Sain alun perin ensimmäiset cubicsit lahjaksi ystävältä. Kun kaksi puikoista rapsahti rikki, oli ostettava uudet. "Kauheaa mikä hinta yksillä puikoilla", ajatteli Pihi Pieneläin Ry ja kaivoi roposiaan kukkarosta Lankamaailman kassalla. 


Etikka, tuo mainio kodin apulainen! Etikka poistaa hajut vaatteista, haisevasta jääkaapista ja sillä kiillottaa kodin hanat paraatikuntoon. Eniten etikkaputeli on ollut tässä taloudessa käytössä huuhteluaineena. Se puhdistaa pesukonetta ja pehmentää tekstiilejä.

Meinasin kirjoittaa tähän, että ei jää vesistöön kemikaaleja, vaikka onhan se kemikaali etikkakin.


Tein vuoden aikana videokuvauskeikkaa ja huomasin toiselle kameralle olevan tarvetta. Lainailin keikoille kaverin kameraa, ja lopulta mittavan vertailuoperaation jälkeen ostin kakkoskameraksi pikkuisen Canon EOS M6-järjestelmäkameran. Kapineessa on kääntyvä näyttö, mikä helpottaa erityisesti videokuvaamista. Pääkamerana säilyy edelleen luotettava Nikon-järkäle.


Toimistotöissä mukana kulkee omat eväät. Välipalana mutustelen tavallisesti jogurttia, kaurahiutaleita ja mysliä. Tähän rasiaan saa pinottua kaiken ilman, että mysli ja jogurtti ehtivät mössöytyä toisiinsa päivän aikana. Upea keksintö!


Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja hyvä tavara kestää aikaa. Puhelimessani tuli neljä vuotta täyteen, ja se pelittää edelleen moitteettomasti. Näytön panssarilasissa on useampia halkeamia muistoina kolahduksista ja vessanpönttöön tippumisesta.

On muuten mahdollista, että puhelin voi tippua talvitakin taskusta vessanpönttöön. Tästä viisastuneena en kuljeskele julkisissa vessoissa puhelin taskussa. Käytän puhelimen tiensä päähän, ja toivon että meillä on vielä yhteisiä vuosia edessä!

Mikä tavara kuului erityisesti sinun vuoteesi 2019? Tai jos teit joitakin hankintoja, mikä oli sinulle mieluisin?

Ps. Teksti ei sisällä linkkejä, joista minulle kertyisi tuloa. Tämä ei ole siis kaupallinen yhteistyöpostaus. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Terveisin: Ruut