18.10.2019

Etäpäivä: kalenterointia, soittokierrosta ja munakoisopastaa

Klo 9.30:
Herään puoli kymmenen maissa ja kahvi keittyy minikokoisella pressopannulla. Mäntä pitää painaa alas varovasti, sillä basaarista ostettu minikeitin ei kestä kuuman veden suurta painetta. Viime viikolla kahvit räjähtivät pitkin valkoiseksi maalattua keittiötä.

Alan suunnitella päiväretkeä läheiseen kaupunkiin, Elcheen. Ajatus jäi edellisenä iltana puolitiehen, joten katselen bussiyhteyksiä ja paikallisen pyörävuokraamon aukioloaikoja. Ajatus tuntuu monimutkaiselta ja jätän homman sikseen: pyörävuokraamo on auki vain iltapäiväkahteen, ja bussiasemalta kaupungin keskustaan on melko pitkä kävelymatka.


Klo 10.30:
Olen pääsääntöisesti lomaillut, ja tehnyt vain vähän töitä. Tästä päivästä tulikin sattumalta työpäivä, onneksi en sännännyt lähikylään retkelle! Avaan sähköpostin, ja siellä vastassa on yksi juttuvinkki. Lukaisen vinkin ja ehdotan juttua toimitukseen. Suunnittelen, millä kulmalla jutun voisi tehdä ja mistä kaivaa lisäfaktoja. Saan vastauksen, että aihe on jo kaluttu. Ilmoitan asiasta vinkin lähettäjälle. Paluupostina tulee kuitenkin pari muuta ehdotusta: asuntoesittelyä saaristossa, nyt suunnitellaan myös joulun liitteitä.


Klo 13:
Teen ruokaa minikeittiössä. Pilkon munakoison ja valkosipulin pannulle ja paistan ne oliiviöljyssä, pippurissa ja suolassa. Lisään tomaattimurskan, pinaatin ja keitän makaroonit. Keitos kaipaisi kaveriksi kermaa, mutta menköön nyt näin.

Syönnin jälkeen avaan kalenterin ja tajuan, että joudun siirtämään yhden sovitun juttukeikan aikataulua. Laitan viestiä toimitukseen ja varmistan, että kuvaaja on saatavilla toisena ajankohtana. Joissakin lehdissä juttukeikat tehdään niin, että toimittaja haastattelee, kuvaa ja kirjoittaa. Meillä on sellainen onni, että saadaan käydä keikoilla kuvaajan kanssa. On mukavaa, kun voi keskittyä kunnolla haastattelutilanteeseen, eikä kuvitusta tarvitse miettiä.

Soitan haastateltavalle ja huokaisen helpotuksesta että juttukeikan siirto sopii. (Nämä on aina kimurantteja juttuja, jos joudutaan siirtelemään aikatauluja, koska pitää varmistella monen ihmisen aikatauluja. Jos siirteleminen johtuu omasta aikataulutusmuutoksesta, harmittaa ja nolottaa tehdä soittorinkiä.)


Klo 15:
Tauko! Surautan imurin päälle ja imaisen sillä irtoroskat lattialta. Näytän lattialle myös luuttua, varsinkin rannalta kulkeutuu paljon pientä irtohiekkaa, joka vaatii melkein aina rannalla käynnin jälkeen pikasiivousta.

Klo 16:
Siirryn ideointihommiin yhteen Alicanten kolmesta Starbucksista. Naputtelen asioita eteenpäin pari tuntia. Tallustelen takaisin kotiin mutkan kautta, että saan vähän askelia päivään.

Kotiin palaan ruokakaupan kautta, maito on loppu. Hairahdan samalla marketin hajuveteen, jota olen haistellut hyllyllä jo monta kertaa.



Klo 19:
Kotiin tullessa varaan junamatkat Madridiin. Luotijuna surauttaa sinne reilussa kahdessa tunnissa, mutta liput maksavat melkein satasen. Uteliaisuus voittaa pihiyden, onneksi Suomeen palatessa on töitä tiedossa, joten ihan tyhjän päälle ei tarvitse palata.

Pakkaan repun ja selailen matkavinkit. Haastateltavalta on tullut kuittaus sopivasta juttukeikasta, ja viestitän toimitukseen tiedot juttukeikasta ja kirjaan työpäivän kalenteriin, jotta en unohda sitä. Aurinko laskee puoli kahdeksan maissa. Siirryn tarkastelemaan tilannetta parvekkeelle. Auringon laskun odottamisesta on tullut täällä kodissa perinne, ja pyrin olemaan aina kotona katsomassa miten maisema muuttuu päivästä illaksi.


Klo 21:
Katson pari jaksoa Solsidania ja neulon. Miten en ole tajunnut ennen, että tämä sarja on näin viihdyttävä? Ennen nukkumaan menoa laitan kuusi herätystä soimaan, että herään varmasti aamulla. Varmuuden vuoksi!

Mikä on paras juttu sinun arjessasi juuri nyt?

Näissä mietteissä,

Ruut

14.10.2019

Värikoodatut pömpelit kadulla, eli lajittelu Espanjassa

Espanjalaisten katujen varsilla näkyy isoja värikoodattuja pönttöjä, eli roskiksia. Lähes jokaisen kadun varrella on omansa. Espanjalaiset kierrättävät hyvin lasin, pahvin ja paperit, kun taas biojäteastioita näkyy vähän, eikä maan kattavaa pullonpalautussysteemiä ole. Täälläkin, kuten myös Suomessa suurin osa roskista on muovijätettä.

Täällä roskikset on värikoodattuja. Vihreään menee lasi, siniseen pahvi ja paperiroskat ja keltaiseen kaikki muut. Tekstiilikierrätyksen laatikon väri vaihtelee, meidän kadun varrella se on oranssi.


"Lasia kyllä kiitos", sanoo vihreässä pöntössä majaileva toveri.

Roskikset tyhjennetään pääsääntöisesti aamuisin ja iltaisin. Ohjeistus on, että roskat vietäisiin joko aamulla tai illalla, jotta ne eivät päivän paahteessa ala haista. Suomesta poiketen täällä pahvit ja paperit voi laittaa samaan keräysastiaan, mikä on mukavaa. Metallijäte ohjeistetaan laittamaan keltaiseen astiaan muun jätteen sekaan. (Höh!) Hyvää kuitenkin on se, että roskikset harvoin haisevat pahalta ja ne ovat iloisen värisiä.

Lasinkeräysastia löytyi myös Alicanten Santa Barbaran linnan kävelyreitin varrelta, ja viskasin sinne linnalta ostetun kuplajuomapullon. Eli systeemi vaikuttaa niiltä osin toimivalta!

Lisää tietoa lajittelusta Espanjassa englannin kielellä tästä linkistä.

Pömpeliterveisin,

Ruut

Ps. Onko Espanjan talvi kylmä vai lämmin? Siitä eräs näkemys tässä postauksessa.

10.10.2019

Junalla Alicantesta Valenciaan

Viime viikolla matkustin junalla Alicantesta Valenciaan. Junaliikenteen hahmottaminen ja lippujen osto oli seikkailu sinänsä, koska lippuja myydään monella eri alustalla ja useimmat sivuista ovat vain espanjaksi.

Lippuja voi ostaa netistä, juna-aseman automaateista tai palvelutiskeiltä. Oman lippuni maksoin Paypalin kautta. Yhdensuuntainen matka Alicantesta Valenciaan maksoi 20 euroa ja matka kesti eväitä mutustellen kaksi tuntia. Kaupungien välillä matkaa on vain 150 kilometriä, vaikka noin kahdessa tunnissa matkustaisi myös Alicantesta Madridiin niin kutsutulla luotijunalla.

Junalla matkustaminen täällä oli lipun oston jälkeen mukavaa, helppoa ja kaikki toimi pääsääntöisesti tutulla logiikalla. Kulkupeli oli hyvin ilmastoitu ja saapui perille ajallaan. Turvatoimet olivat tosin omaa luokkaansa, asemilla partioi aseistautuneita poliiseja ja kaikki matkatavarat läpivalaistiin. Liput tarkastettiin erillisellä toimipisteellä, ja junassa lippuja ei enää kukaan kysellyt. Juna-asemalla virkailuun meni aikaa, koska lippujen tarkastuspisteellä oli jonoa.


Ainut jännä hetki oli oikealla pysäkillä pois jäänti, koska vaunussa ei ollut mitään tauluja, jotka olisivat näyttäneet seuraavan pysäkin nimen. Kaikki kuulutukset olivat espanjaksi. Entä naksut? Junassa oli sekä ravintolavaunu, että kiertävä kärrymyynti. Matkustajille jaettiin myös korvakuulokkeet, joilla pääsi kuuntelemaan istuimessa kiinni olevaa radiota. 

Perillä Valenciassa odotti hurja ihmismäärä ja mukavan hiljainen vanha kaupunki. Paluu Alicanteen tuntui siltä, kun olisi tullut kotiin.

Millä kulkupelillä sinä köröttelit viimeksi?

Kuulumisiin!

Ruut

Ai niin! Ostin junaliput Renfen sivuilta: http://www.renfe.com/ Sivut ovat espanjankieliset, joten junalipun osto onnistuu helpoiten automaattisen kääntäjän (tai kielitaidon) avulla.

7.10.2019

Ensimmäiset äänet herättävät uuden nukkujan

Kun nukkuu ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, herää herkemmin talon ääniin. Ensimmäisenä yönä havaitsin seuraavaa:


Hissin kilahdukset: asunto sijaitsee kahdessakymmenessäkahdeksassa kerroksessa, joten hissi huristelee edestakaisin paljon. Aina, kun hissi saapuu tasanteelle, kuuluu BLING! Ensimmäisenä yönä havahduin aina bling-ääneen ja mietin, pitäisikö olla menossa johonkin.

Talon äänieritys on oikein hyvä, eikä puhe esimerkiksi kuulu seinien läpi. Kun naapuri ottaa pistorasiasta jotakin tai laittaa jotakin lataukseen, kuuluu seinän läpi sellainen ääni, kun joku olisi tulossa sieltä sisään.

Liikenteen äänet kuuluvat tasaisena hurinana, mutta pelastusajoneuvot ulisevat. Luulin unen läpi, että nyt ne tulevat hakemaan. 

Se niistä töötistä ja muista, ensimmäisen yön jälkeen olen nukkunut pääsääntöisesti hyvin. Uudessa paikassa on korvat höröllään uusille äänille, joita ei enää välttämättä myöhemmin huomaa. Hyviä unosia myös sinne!

Minkälaisia ympäristön ääniä sinun kotipaikassasi kuuluu?

Kuulumisiin!

Ruut

2.10.2019

Eräs näkemys Espanjan talvesta

Istuskelin viime viikolla auringon laskettua pienellä porukalla rannalla. 


Paikalliset heput valittelivat syksyn mukanaan tuomaa kylmyyttä. Rannallekaan ei viitsi oikein iltaisin mennä, kun on niin kylmä. (Sinä iltana lämpöä oli noin 25 astetta)

Auringon laskettua tuuli kyllä viilentää lämmön tuntemusta paljon, mutta en näitä lokakuun alkupuolen iltoja kylmiksi sanoisi.

– Viime talvena oli yksi tosi kylmä päivä, vieressä istuva kaveri muisteli kaihoa rintapielessään.

– Oho, kuinka kylmää silloin oli?, kysyin.

En ihan voinut yhtyä kaverin suruun jäätävästä kylmyydestä, koska vastaus oli vitsikäs.

– Kuusitoista astetta, hän sanoi.

HÖHÖÖÖ!!!! Pääsi suustani. Selitin kyllä että miksi tämä kuulosti minusta niin hupiselta, jotta en olisi vaikuttanut epäkohteliaalta.

Tottumiskysymys kai se lämpötilakin on. Ilmeisesti Alicanten seudulla näin suomalaisen näkökulmasta lämmöt pysyvät lempeinä myös talvikuukausina.

Kuulumisiin!

Terveisin: Ruut

24.9.2019

Lähden, koska se on mahdollista


Viime keväänä kuuntelin Alicanten rannassa aaltoja ja minut valtasi lomamatkoilta tuttu haikeus: muutaman päivän päästä täytyy lähteä, enkä taaskaan näkisi tästä paikasta kuin lomamatkalaisen pienen vilauksen. Olin uteliaana tarkkaillut kadun varrella hämärän tullen omilla tuoleillaan istuvia eläkeläisiä, kadulla arkisen näköisesti tallustelevia paikallisia ja marketin kassalla leipäpussiani piippailevaa myyjää ajatellen: mitä hän tekee ensimmäiseksi kun pääsee omaan kotiinsa?

Kuuntelin aaltoja ja yhtäkkiä minut valtasi helpotuksen tunne: voin tulla takaisin ilman kiirettä. Kaivoin muistikirjan laukusta ja aloin kirjoittaa alustavaa kuluarviota. Katselin kirjoittamaani ja mietin, että tämä todella on mahdollista.

Aloin järjestelemään asioita. Kodin jälleenvuokrausta, Espanjan asunnon etsimistä, lentoja, sopivaa ajankohtaa ja matkan rahoittamista. On oikeastaan outoa ajatella, että normaalisti harkitsen asioita todella pitkään ja käyn läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja skenaariot ennen toimeen ryhtymistä. Tällä kertaa olen järjestellyt asioita määrätietoisen mekaanisesti. Vasta lentoja maksaessani tajusin, että olen todella lähdössä, enkä ole muistanut jahkailla tai järkeillä yhtään.


Nyt olen täällä, omin nokkineni kuuntelemassa kohinaa ja tarkkailemassa merta ja asuntoni alle aukeavaa muuttuvaa maisemaa. Yöllä on hiljaista, vain valot näkyvät. Aion palata Tuomiokirkon kellojen kolinan äärelle vasta jonkin ajan kuluttua, mutta siihen on vielä aikaa. Seuraavat viestini tulevat koskemaan arkea Espanjan auringon alla.

Terveisin: Ruut

Ps. Hosuli matkusti ruumassa ja kärsi välittömästä lytistymisestä neulotun pieneläimen tapaan. Trauma alkaa olla takana päin, sillä palautuminen on alkanut. 

9.9.2019

Kansallispuvussa

Kansallispukua pääsee käyttämään liian harvoin. Viime viikolla kävi kuitenkin kutsu, jossa pukukoodina oli kansallispuku. Minulla on Munsalan puku, pukuosa on villaa. Hameessa on sinipohjaiset raidat ja laskostus, kirkkaan sinisessä liivissä on neljä päällystämätöntä nappia. Munsalan puvun kanssa pidetään valkoista pitkähihaista paitaa. Paidassani on pussihihat ja minimalistiset koristeompeleet kauluksessa ja hihansuissa.

Pukuun kuuluu myös valkoinen essu, tasku ja kukallinen huivi. Hameen alla käytetään alushametta ja jalkaan puetaan valkoiset pohjesukat. Kenkinä on mustat nauhakengät, tai mustat solkikengät. Tytöt sitovat päähänsä nauhan, naiset asustautuvat hattuun.

Näin siis perinteisesti ja protokollan mukaan. Näissä juhlissa asustin kansallispuvun moderneilla korvakoruilla ja jaloissa oli mustat tennarit. Pyöreät rillit keikkuivat nenällä, ja huulet maalasin punaisella värillä. Päähineen, taskun ja essun jätin pois. Puku on minulle vähän liian iso, ja yläosa eritoten kaipaisi ompelukonetta. Siitä huolimatta on se pähee ja ihanan värikäs!


Milloin sitten kansallispukuun voi pukeutua? Siinä on hyvä kysymys. Kansantanssijoille kansallispuku on tuttu kapine, jota tuli kuljetettua pukupusseissa ja hikoiltua villavaatteissa Floridankin lämmössä. Tanssiharrastuksen loputtua kansallispuku on jäänyt kaappiin. Nyt sen sininen väri tuntui freessiltä ja olo arvokkaan juhlavalta.

Kansallispuvussa voi (protokollan mukaan) mennä kaikkiin tapahtumiin, joihin vaaditaan juhlavaa pukeutumista. Sellaisia voivat olla häät, syntymäpäivät, kotiseutujuhlat, ristiäiset. Myös hautajaisiin voi mennä kansallispuvussa. Puvut ovat usein kuitenkin kovin värikkäitä, ja silloin tulisi miettiä, sopiiko värikäs puku juhlan kanssa yhteen.

Kansallispuvun asustamisesta on kahdenlaista koulukuntaa. Toiset haluavat, että pukuja käytetään täydellisesti asustettuna, eikä kokonaisuutta muunnella tai mitään jätetä pois. Toisen koulukunnan mukaan puvun osia voi käyttää erillään ja asustaa haluamallansa tavalla. Minä sanoisin, että jos kansallispuku löytyy tai sellaisen saa jostain paardeihin lainattua, niin päälle vaan.

Oletko sinä pukeutunut koskaan kansallispukuun? Löytyykö kaapista jokin kansallispuku tai kansanpuku ja jos löytyy, mikä? Mihin tilaisuuteen voisit mennä kansallispuvussa?

Terveisin: Ruut