Vanha kansa uskoi juhannustaikoihin

Vanha kansa uskoi juhannustaikoihin.  Keskikesällä oli hyvä kokeilla onneaan ja ennustaa tulevaa. Kun kristinusko saapui Suomeen, oli kirkonmiehillä kova urakka suomalaisten käännyttämisessä. Vanha kansa näet ajatteli, että hädän äärellä kannattaa pyytää kaikkialta apua. Silloin huudeltiin Väinämöistä, Ukko Ylijumalaa, kristittyjen Jumalaa, maanhaltijaa, maanutarta. Kirkkohan ei tästä tykännyt. Ajatus jääräpäisistä suomalaisista kuulostaa aika hauskalta.

Juhannuksen aikaan ennustettiin naimattomille naisille ja tytöille tulevaa puolisoa. Perinteenä on säilynyt tähän päivään asti kukkien kerääminen tyynyn alle ja kaivoon katsominen. Kaivelin vähän arkistoja ja löysin yhden vanhan kansan juhannustaian. Skrollaa alas!

Erään uskomuksen mukaan naimattomien naisten kannatti juhannusyönä kysellä käeltä ennustusta. Tarinan mukaan juhannusyönä tuli mennä metsään, kiertää ringiksi tiaisen ympärille ja lausua:

Kuku kultainen käkönen
helkyttele, hietarinta
käynkö viikon villapäänä

Alahana allin mieli
uijessa vilua vettä
alempana neidon mieli
ootellessa jaloa miestä

Villapäällä viitattiin kaiketi lapseen tai lapsuuteen ja allilla kylmässä vedessä kulkevaan lintuun.

Jos käki kukkui yhen kerran, oli uskomuksen mukaan kosinnat ensi vuonna tulossa. Jos käki taas kukkui monta kertaa, niin kosinnat viipyivät vielä monta vuotta. Saa testata!

Miten sinä vietät juhannusta? Olkoon se hyvä!

Ps. Lisää juhannustaikoja täältä.

Toivoo: Ruut