Etäpäivä: kalenterointia, soittokierrosta ja munakoisopastaa

Klo 9.30:
Herään puoli kymmenen maissa ja kahvi keittyy minikokoisella pressopannulla. Mäntä pitää painaa alas varovasti, sillä basaarista ostettu minikeitin ei kestä kuuman veden suurta painetta. Viime viikolla kahvit räjähtivät pitkin valkoiseksi maalattua keittiötä.

Alan suunnitella päiväretkeä läheiseen kaupunkiin, Elcheen. Ajatus jäi edellisenä iltana puolitiehen, joten katselen bussiyhteyksiä ja paikallisen pyörävuokraamon aukioloaikoja. Ajatus tuntuu monimutkaiselta ja jätän homman sikseen: pyörävuokraamo on auki vain iltapäiväkahteen, ja bussiasemalta kaupungin keskustaan on melko pitkä kävelymatka.

Klo 10.30:
Olen pääsääntöisesti lomaillut, ja tehnyt vain vähän töitä. Tästä päivästä tulikin sattumalta työpäivä, onneksi en sännännyt lähikylään retkelle! Avaan sähköpostin, ja siellä vastassa on yksi juttuvinkki. Lukaisen vinkin ja ehdotan juttua toimitukseen. Suunnittelen, millä kulmalla jutun voisi tehdä ja mistä kaivaa lisäfaktoja. Saan vastauksen, että aihe on jo kaluttu. Ilmoitan asiasta vinkin lähettäjälle. Paluupostina tulee kuitenkin pari muuta ehdotusta: asuntoesittelyä saaristossa, nyt suunnitellaan myös joulun liitteitä.

Klo 13:
Teen ruokaa minikeittiössä. Pilkon munakoison ja valkosipulin pannulle ja paistan ne oliiviöljyssä, pippurissa ja suolassa. Lisään tomaattimurskan, pinaatin ja keitän makaroonit. Keitos kaipaisi kaveriksi kermaa, mutta menköön nyt näin.

Syönnin jälkeen avaan kalenterin ja tajuan, että joudun siirtämään yhden sovitun juttukeikan aikataulua. Laitan viestiä toimitukseen ja varmistan, että kuvaaja on saatavilla toisena ajankohtana. Joissakin lehdissä juttukeikat tehdään niin, että toimittaja haastattelee, kuvaa ja kirjoittaa. Meillä on sellainen onni, että saadaan käydä keikoilla kuvaajan kanssa. On mukavaa, kun voi keskittyä kunnolla haastattelutilanteeseen, eikä kuvitusta tarvitse miettiä.

Soitan haastateltavalle ja huokaisen helpotuksesta että juttukeikan siirto sopii. (Nämä on aina kimurantteja juttuja, jos joudutaan siirtelemään aikatauluja, koska pitää varmistella monen ihmisen aikatauluja. Jos siirteleminen johtuu omasta aikataulutusmuutoksesta, harmittaa ja nolottaa tehdä soittorinkiä.)

Klo 15:
Tauko! Surautan imurin päälle ja imaisen sillä irtoroskat lattialta. Näytän lattialle myös luuttua, varsinkin rannalta kulkeutuu paljon pientä irtohiekkaa, joka vaatii melkein aina rannalla käynnin jälkeen pikasiivousta.

Klo 16:
Siirryn ideointihommiin yhteen Alicanten kolmesta Starbucksista. Naputtelen asioita eteenpäin pari tuntia. Tallustelen takaisin kotiin mutkan kautta, että saan vähän askelia päivään.

Kotiin palaan ruokakaupan kautta, maito on loppu. Hairahdan samalla marketin hajuveteen, jota olen haistellut hyllyllä jo monta kertaa.

Klo 19:
Kotiin tullessa varaan junamatkat Madridiin. Luotijuna surauttaa sinne reilussa kahdessa tunnissa, mutta liput maksavat melkein satasen. Uteliaisuus voittaa pihiyden, onneksi Suomeen palatessa on töitä tiedossa, joten ihan tyhjän päälle ei tarvitse palata.

Pakkaan repun ja selailen matkavinkit. Haastateltavalta on tullut kuittaus sopivasta juttukeikasta, ja viestitän toimitukseen tiedot juttukeikasta ja kirjaan työpäivän kalenteriin, jotta en unohda sitä. Aurinko laskee puoli kahdeksan maissa. Siirryn tarkastelemaan tilannetta parvekkeelle. Auringon laskun odottamisesta on tullut täällä kodissa perinne, ja pyrin olemaan aina kotona katsomassa miten maisema muuttuu päivästä illaksi.

Klo 21:
Katson pari jaksoa Solsidania ja neulon. Miten en ole tajunnut ennen, että tämä sarja on näin viihdyttävä? Ennen nukkumaan menoa laitan kuusi herätystä soimaan, että herään varmasti aamulla. Varmuuden vuoksi!

Mikä on paras juttu sinun arjessasi juuri nyt?

Näissä mietteissä,

Ruut